Nämä tuhannet kyyneleet,
jotka ovat niin turhaan vuotaneet,
ovat vain pieni osa sen,
surujen meren antaumuksen.
Joka jokaisen meistä huomaansa ottaa,
aina silloin kun elämä pettää,
ja kaikki haaveet tuuleen heittää.
Se meri niin kaunis lohduton,
mutta silti niin herkkä, loputon.
Yhdenkin kyyneleen sinne lahjoitan,
tiedän,
kyllä se minut puhdistaa,
kaiken sen pahan ja vaikean.
Nyt vasta ymmärrän,
ei kukaan voi toista omistaa,
se riittää kun toista rakastaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
upea runo. tykkään. :)