Ja ne mustelmat
orastavan aamun kajossa tummuvat
ei olekaan kipeää väkivaltaa
vaan muisto siitä
kuinka halusit lähemmäs
miten kosketus ei ollut tarpeeksi
miten tumman purppuraiset sormenjäljet
ovat lämpöisiä, pehmeää untuvaa
kaulalla
selässä
käsivarsia pitkin
alas lanteille ja pakaroiden pintaan
Lempeitä kuiskauksia rakkaudesta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi koskettaa