Haavekuvia tulevaisuuden

Voin vihdoin tuntea sen,
tulevaisuuden kutkutuksen.
Mitään muuta tahdo en,
kuin onnen yhteisen.

Voin nähdä parisuhteen,
kestävän ja onnellisen.
Miehen ja naisen,
suhteen tasapainoisen.

Voin kulkea huoneissa sen,
kauniin kodin yhteisen.
Voin nähdä tuvan punaisen
ja pienen pihan kukkineen.

Voin tuntea arjen tavallisen
kaikkine kiireineen.
Voin nähdä arjen ihmeellisen
ylä- ja alamäkineen.

Haavekuvia tulevaisuuden,
nyt mielessäin maalailen.
Suloisia juttuja sinne taiteilen,
niitä salaa meille toivoen.

Vielä tänään voi nähdä en
kuin pilkkeen silmäkulmien,
mutta tunnen kuitenkin sen,
olet siellä, siksi hymyilen.

Voin kuulla söpön äänen,
töpsötyksen pikkujalkojen.
Voin nähdä oman pikkuisen,
niin rakkaan, niin suloisen.

Voin nähdä myöskin sen,
sormuksen valkokultaisen.
Kasvot söpösti punastuen,
kuljen nyt tiellä tulevaisuuden.

Meihin ja suhteeseen,
toisiimme aina sitoutuen.
Nyt pettyä isosti tahdo en,
olethan siis rakkauteni arvoinen.