olet ihoni sisällä ja minä olen tyhjää paperilla

Runoilija sukebeboy

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 18.4.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

kuusitoistavuotiaana ei olla vielä isoja tyttöjä eikä poikia.

Sä annoit mun olettaa, että meillä on kaikki
hyvin, ja että sä välität musta
Miksi sitten hylkäsit minut sanomatta mitään syyksi,
kun kerran rakastit minua
Eikö minusta ollu sinulle vastusta, olinko
koiranpentusi, vai jouduitko leikkimään isää?
Sä jätit mut yksin muistojeni kanssa, ja nyt ne
piinavat, satuttavat, kiduttavat ja murskaavat minut
En pysty sinun takiasi rakastamaan ketään muuta,
miksi veit sydämeni ja rikoit sen kuin lasin?
Tarvitsen sen takaisin.


 

Huomaan toistavani itseäni liiankin usein,
ja olevan se sirpale lattialla,
jota vahvemmat polkevat murskaksi.
Eikä kukaan halua siivota, teipata sirpaleita.

Löydän itseni aina sanomassa nimesi,
vaikka vannotan muille vihaavani sinua.
Sisimmässäni silti välitän ja haluan tietää kaiken sinusta.
Huijaan itseäni paremmin ku hyvin.

Ei luonteelle voi antaa anteeksi,
se vaan ei anna periksi.

Olet punaista minun valkoisella paperilla,
ja minä valkeampaa kuin lumi.

Olet ihoni sisällä, kuin virus, johon ei ole lääkettä.
Siitä pitää vain parantua, aikanaan.

Haluaisin antaa anteeksi,
mutta luonne ei anna periksi.
Tiedän että et tarvitse minua,
mutta on hankala irroittaa ihmisestä,
josta välittää. tykkää.

Selite: 
tykkään susta.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot