Maailmankaikkeuden perusongelma

Sitä vaan toivois että ne löytäis toisensa..

Surullinen ja koskettava runo eikä taida edes nykyiset netit ja kännykät auttaa!

kamalan nätti^^ kaunista kerrontaa,oikeen kyyneleet meinaa nousta silmiin^^

aivan ihana runo :)

miksi sie sen yhen oot poistanu?*hymy*hieno on tämäkin,sai taas miettimään...

Tee tästä laulu... aihe olisi toisenlainen tarina siinäkin muodossa. Herkästi ja taidolla rakennettu on tää siun runosi.

Upee runo, tulee mieleen myös kaukosuhde...

koskettava. joskus mietinkin, että meneeköhän näin.
Nätisti, yksinkertaisesti etenevä. Ehkä hieman naiivi runo, mutta se ei todellakaan ole negatiivista.
Minä en usko tähän ajatusmalliin. Ehkä. :)

Tää on mielettömän upee runo, niin täynnä tunnetta!!

Ihme potakkaa.. ei sellaista kaipaa, jota ei tiedä olevaksi.
Mutta joo. Naivia.

ehkä turhan haikee mun makuun, mutta kyllä tää oli hyvä, ei huono yhtään.
ajatus siitä, että kaikille on joku tässä maailmassa, on kiehtova. mutta se löytäminen onkin sitten vaikeampaa.

"Tuuli ei kuljeta viestiä pojalle.
Laineet ei vie pulloa tytölle."
->ihana säkeistö

Runossasi kiteytyy totuus "sen oikean etsimisestä", ihmiset koittavat väkisin mieltää jonkun siksi oikeaksi ja takertuvat suhteisiin joissa lopulta päätyvät satuttamaan omaa sydäntään kun koittavat muuttaa kumppaniaan siksi jota hän ei ole.

Runosi sai miettimään ja teki minusta melkein filosofin. :P

välimatka :/ käsite joka pitäisi pyyhkiä kokonaan pois tästä maailmasta.. todella hyvä runo. selkeä ja etenee hyvin. koskettava.

Niinpä.

Todella kaunis runo, kertoo joidenkin todellisuudesta. Löytääkö sitä oikeaa koskaan, ja mistä sen tietää kun sen tapaa?

Ihana!

Kaunista, koskettavan herkkää.

ihan hirviän kauniisti kirjotettu runo.<3

Nätti. :) Mutta tyhmää, koska maailma oikeasti tekee joillekin noin. :/
Mutta kiitos tästä. :)

Ai tuulistako se johtui, laineistakin?
Nyt minä ymmärrän, kiitos!

Kaunis on tekstisi.
En oikein osaa sanoa nyt mitään muuta.

Yksinkertaisuudessaan todella kaunis, itselleni myös henkilökohtaisesti tuttu tunne. Pysäytti, tästä pidin paljon.

Tämä runo kosketti. oma rakkaani asuu 400kilometrin päässä, enkä tiedä näenkö häntä enää..

Sehän se on, maailmankaikkeuden perusongelma. Todellakin tuntuu, että aina on liikaa kilometrejä. Hyvin kirjoitettu runo.

tietkös, oletin tämän olevan sellainen teinien diipa daapa 'rakkaus jota ei voi saavuttaa'-runo...
Ja onhan tää aika lähellä sitä,
mutta kyllä tässä on jotain hatun noston arvoista.
Ehkä se on tää haikeus minkä oot onnistunu tähän vangitsemaan.
kiitän.

kaunis ja samalla surullinen runo,mikä kaipuu toista tässä on....

Aikamoinen totuus. Ja hienosti luotu, eikä turhaa testiä suotta piilottamassa sitä perusongelmaa krumeeluureihin :)

Juu, sanos muuta...tosiaan maailmankaikkeuden perusongelma...osuvasti ilmaistu. Kauniin tarinan olet runoksi pukenut :)

Kolahti ja kovasti :) hienoa.

kaunis ja haikee. : ) välimatka on tyhmää. :) rakkaus jees. : ) kirjotat hyvin!

Sai aikaan voimakkaan kaipuuden tunteen.
Kaunis, joskin kovin surullinen <3

Ihana..sait kyyneleet silmiini..henkilökohtaisesti iski muhun..suosikkeihin lisään tämän..

kaunis ja haikean surumielinenkin, mutta jättää odotuksen

Tämä on ajatukseltaan hieno, tässä se ongelma kai onkin,jokaiselle on joku tai useampikin ja he eivät vain kohtaa..

Tää hieno runo, jossa on aitoja tunteita.. ;)

Mut noita pisteitä on kyllä laitettu runoksi vähän turhan innokkaasti. :) Mutta muuten kaunis runo. Pidin

Maailma on iso..
Ja tältä kukkaselta katos taas sanat.
Kaipaus on suuri juttu.

Kaunis ja surullinen...