huudan hiljaa
ehkä kipu hellittää
niitä aamuja
meidän hetkiä
hiljaa aamupalapöydässä
puoliksi unissaan
isällä aina kiire
äiti katsoo peiliin
taas sataa
meidän elämässä
aina sataa
kaikki paleltaa
tähän hiljaisuuteen
tuntuu että turtuu
missä onni on
kun sitä tarvitaan
bussipysäkillä lasken kymmeneen
ei pystytetä joulukuusta
ei istuta joulupöytään
hiljaa suljen silmät
kaikki pysyy ennallaan
tyhjä talo seisoo paikallaan
näissä huoneissa
rakkaus loistaa poissaolollaan
se mitä vahvaksi luultiin
vain murtui ja katosi pois
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
