Yksinäisyys,
se riipii pitkin mieltä,
se hajottaa,
tuhoaa.
Se ihmisen saa kaltaisekseen.
Se kaikki mitä jäljelle jää,
on pieni kasa sirpaleita.
Ei tunteet tunnu miltään,
sydän, sielu, tunnoton.
Rakkauskaan ei koskaan enää,
voi korjata pilalle mennyttä.
Jäljelle jää vain menneisyyden tuhkaa,
joka tuulen mukana pois lentää.
Kukaan ei voi yksinäisyyden uhkaa,
mitenkään, millään estää.
Se vain tulee,
ja se täytyy kestää.
Selite:
-10
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi