Voin olla luja voin lentää lujaa voin olla dominokeksi ja loputtomat kaatuvat palikat; välihuomio, mansikkamarenki ja kysymyslause. Heinä korrittuu kun katson, hukkaa kovan lihaksen muodon. Betonieläin, rikkinäinen rakki; säkenäivö vetovaunu. Mäkiauto menee joka mäessä rikki, ratti johon tartun vaikka tiedän ettei se tee mitään renkaille jos käännän. Toivo, loputon suo, vaikka ei ole tähtikarttaa johon merkata sateiden tulo. Monsuunikaudet, vuodet joina elefantit läpsyttelevät valtavia korviaan mudassa, tiikerin märät raidat. Haju joka tarttuu kaikkeen: mätänevä viltti ja keinukaljan käynti. Kitisevä kattila pyörii hellalla ympyrää; joka ainoa kerta kahva osoittaa eri suuntaa. Ota siitä sitten suunta, ota siitä elefantti ja huomaa polun pitkittyvä paino. Sitä punotaan kuin mattoa, polkua, hakkaamalla kangaspuita. Väliin työnnän korsia ja kireitä siimoja; kehua ja kehotusta. Mummo, miten tämä matto taas pääteltiin. Koko ajan unohdan kun kävelen askeleen sivulle huomaan ettei se ollut minun mattoni. Se oli punottu niille jotka halusivat päättää, niille joiden hiuksista kasvaa kalanruotoja. On kivutonta olla siili, älä kuvittele muuta. Karvaat kivet on asetettu metsään ristikkäin: ruokauhri. Kivetön pelto ei ole, vai oletko nähnyt ruvetonta koivua. Sen valko, sen valoisuus, joku kesä jonka hintaa en lähde tässä arvailemaan, en ymmätänyt mitään rahasta. Märtänyt, märtä, mädäntynyt made maistuu Maddelle. Kireät kaavitut kakkuvadit odottavat keittiössä, tee vaikka lapsi. On lupa ja lupa puuttuu: kalastuslupa, panolupa. Ota pankista, siellä sitä riittää, kaiken rahan tein kävelemällä pitkää käytävää tuttujen ja tuntemattomien kanssa, itkemällä välillä. Kireys tuntuu nilkan pienissä luissa, ranteiden luut ovat rasittuneemmat. Mikä on tämän kookkaan rangan pienin luu, eikö ole hassua että näitä pieniä on paljon siellä millä hakataan eniten. Koira löytyy kyllä, minä tahdon sanoa että sateenkaaren takana kaikki on paremmin, oletko nähnyt sitä toiselta puolelta, se on ruskea rengasvuoka; kuivakakku on silti ihan hyvä vaihtoehto ja vieraat pitävät siitä. Säilyykin pitkään, pidempään kuin yksikään sateenkaari. Osia pitää rasvata, että ne pyörivät. On ristinolla pelattu ennenkin ilman sääntöjä, katsottu ikkunoista miten sade hukuttaa maissin peltoon ja katsottu pois. Järjestys puuttuu, kun siihen ei puutu. Puuttuva hoito järjestetään kunnan puolesta, jos annan itseni puuttua. Jonkun pitäisi tarttua tuohon aurinkoon, nostaa se tuohon ja sammuttaa edes minuutiksi. Jos uni tulisi kaikille hiljaa, jos yövuorolaisetkin nukahtaisivat keskussairaalassa leikkauksiin, jos anestesialääkärikin jättäisi jumalan takin hiehoille tai hevosille. Heräsisimmekö silloin toisin. Sataisiko silloin näin; näin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
