Virta kolmansin

Voin olla luja voin olla lujaa voin olla dominokeksi ja loputtomat kaatuvat palikat; välihuomio, mansikkamarenki ja kysymyslause. Heinä korrittuu kun katson, hukkaa kovan lihaksen muodon. Betonieläin, rikkinäinen rakki; säkenäivä vetovaunu. Mäkiauto menee rikki joka mäessä, ratti johon tartun vaikka tiedän ettei se renkaita käännä. Toivo, loputon suo, tähtikarttaan ei oltu merkitty sateiden tuloa. Monsuunikaudet, vuodet joina elefantit läpsyttelevät valtavia korviaan mudassa, tiikerin sotkuiset raidat. Haju joka tarttuu kaikkeen: mätänevä viltti ja keinukaljan käynti. Kitisevä kattila pyörii hellalla ympyrää; joka kerta kahva osoittaa eri suuntaan. Ota siitä sitten suunta, ota siitä elefantti ja huomaa polun pitkittyvä paino. Sitä punotaan kuin mattoa, polkua, hakkaamalla kangaspuuta. Väliin työnnän korsia ja kireitä siimoja; kehua ja kehotusta. Mummo, miten tämä matto taas pääteltiin. Koko ajan unohdan; kun kävelen askeleen sivulle huomaan ettei se ollut minun mattoni. Olin punonut niille jotka halusivat päättää, niille joiden hiuksista kasvaa kalanruotoja. On kivutonta olla siili, älä kuvittele muuta. Karvaat kivet on asetettu metsään ristikkäin: ruokauhri. Kivetön pelto ei ole, vai oletko nähnyt koivua ilman rupiaan. Sen valkovuoto, sen valoisuus, joku kesä jonka hintaa en lähde tässä arvailemaan, en ymmärrä mitään rahasta. Mädäntynyt made maistuu Maddelle. Kireät kaavitut kakkuvadit odottavat keittiössä, tee vaikka lapsi. On lupa ja lupa puuttuu: kalastuslupa, naimalupa. Ota pankista, siellä sitä riittää, kaiken rahan tein kävelemällä pitkää käytävää tuttujen ja tuntemattomien kanssa edestakaisin, välillä itkin. Kireys tuntuu nilkan pienissä luissa, ranteiden luut ovat rasittuneimmat. Mikä on tämän suuren rungon pienin luu, eikö ole hassua että pieniä on paljon siellä millä hakataan eniten. Koira löytyy kyllä, minä tahdon sanoa että sateenkaaren takana kaikki on paremmin, oletko nähnyt sitä toiselta puolelta, se on ruskea rengasvuoka; kuivakakku on silti ihan hyvä vaihtoehto ja vieraat pitävät siitä. Säilyykin pitkään, pidempään kuin mikään sateenkaari. Osia pitää rasvata, että ne pyörivät. On ristinollaa pelattu ennenkin ilman sääntöjä, katsottu ikkunoista miten sade hukuttaa maissin peltoon ja katsottu pois. Järjestys puuttuu, kun siihen ei puutu. Puuttuva hoito järjestetään kunnan puolesta, jos annan itseni puutua. Jonkun pitäisi tarttua tuohon aurinkoon, nostaa se lattialle ja sammuttaa edes minuutiksi. Jos uni tulisi kaikille hiljaa, jos yövuorolaisetkin nukahtaisivat keskussairaalassa leikkauksiin, jos anestesialääkäri jättäisi jumalan takin kerrankin tyhjäksi. Heräsinkö silloin. Sataisiko silloin näin; näin.