isille...

Runoilija Angelle

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 1.2.2005
Viimeksi paikalla: 16.6.2016 10:52

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Koska se oikeeen alkaa helppottamaan?
Siitä on jo niin monta vuotta.
Miksen mä vieläkään pysty katsoo sun kuvaa enkä ajattelee sua ilman itkua?
Miksei mulla vieläkään oo yhtä rakasta ihmistä ku sä olit?
Kenen luokse mä voin mennä turvaan?
Miksei tää mee ohi?
Äiti sanoo ettet sä ollu täydellinen, mut mulle sä olit tärkein koko maailmassa ja täydellisin!
Mikset sä voinut jäädä mun luokse ikuisesti, muutenkin kun mun rikkinäiseen sydämeen ja kaipaaviin ajatuksiin?
Mulla on niin hirveä ikävä joka ikinen hetki!
Auta mua ja lähetä mulle enkeli joka pitäs musta edes puoliksi yhtä hyvin huolta kun sä pidit.
Sillon mä tiedän et jaksan.

Selite: 
Satuttaa ja kovasti...
Kategoria: 
 

Kommentit

Näet hänet taas kun on sen aika. Koskettava runo.

Voi miten surullisen kaunis teksti. Surulla on kuitenkin hyvä taipumus laimentua ajan kanssa. Hyvää syntymäpäivää.

Isä on osa elämää, jokainen sen menettänyt tietää miltä tuntuu menettää pala sitä maailmaa, joka oli isänä jokaisessa päivässä.
Oli isä sitten mikä hyvänsä, niin kumminkin se oli iki oma isä jota saattoi koskettaa ja joka oli näkyvä.
Minulla ei liioin ole enää tuollaista konkreettista isää, mutta elää se yhä muistoissa joita multa ei pois saa, elää ja jatkaa kulkuaan kanssani jokaisessa päivässä.
Muistot ovatkin niitä ihania asioja, ja ne pysyvät meillä elämämme loppuun.
Ja ikävä kertoo vain rakkaudesta, jos sitä ei olisi, enpä usko että olisi rakkauttakaan.
Tuskin se koskaan kokonaan katoaa, mutta helpottaa se, vaikka se ei ole ollenkaan paha asia.
Ikävä myös antaa voimaa jaksaa, sehän on rakkautta joka voimana onkin suurin.
Öö,, sait mut miettimään ja myös ikävöimään..

 

Käyttäjän kaikki runot