Yksinäinen ja onneton,
kuin vieras,olen täällä
omassa kodissani
Kireys välillämme on miltei käsinkosketeltavaa.
Keksin tekosyitä päästäkseni edes hetkeksi hengittämään ilman puristavaa tunnetta,
vapaasti.
Vannoimme ettei tässä kävisi näin
ja kuitenkin,
huomaamme olevamme
puhumattomuuden umpikujassa.
Väitimme kirkkain silmin olevamme muuttuneet,
mutta olemmeko?!
Oikeasti?!
Ja muuttuisiko mikään kuitenkaan?!
Vaikka saisinkin sen
minkä luulen
tekevän meistä onnellisen?!
Kysymyksiä,kysymyksiä...
Yhteen tiedän jopa vastauksen;
Näin tämä ei voi jatkua!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Näitä suuria kysymyksiä, joihin ei meinaa löytyä vastauksia. Kosketti runosi todella syvälle, kun näissä samoissa kamppailen.
kiitos tästä.