Läpi synkän metsä polun sinä
johdatit minut valoon.
Pidit kädestä, kun minua pelotti,
kannoit minua,
kun omat jalkani eivät kantaneet.
Ja vaikka sinun on palattava
ja tiemme eroavat,
tiedän, että voin aina luottaa sinuun
ja apuusi.
Voin huutaa kun sinua tarvitsen,
ja sinä kuulet sen.
Selite:
13.11.2011 Ystävä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavan kaunista.