Milloin tulee se hetki,kun nykyisyyteni on vain surullinen muisto,
kun tämänhetkiset pelot muuttuvat vain typeriksi ja johtuvat siitä että elän hetkessä ja unohdan tulevaisuuden?
Vaikka kaikkea ei voi elämässä saada,
voisiko edes ne kipeimmin toivotut
toteutua?
Ja koska minä oppisin luottamaan siihen että
kyllä elämä kantaa,
kuitenkin?!
Selite:
vailla vastausta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aika parantaa, niin kliseinen kuin tuo lause on. Samoin se, ettei tämäkään ole ikuista, mutta sen voi tulkita kahdella tavalla, riippuen nykyhetkestä.
Vastauksia vaativa runo, saa itsenikin pohtimaan niitä. Pidin.
Tuttu tunne, heh! Kyllä se huominen tulee, mutta älä jätä päivää elämättä.