Nilkka suorana ajoin luoksesi.
Pää täynnä kysymyksiä
Ehdinkö ajoissa?
Taistelethan sinä?
Perillä, sänkysi vierellä
sinua katsoen tajusin,
sinun olisi pitänyt antaa mennä
Olet ruumiisi vankina.
Aivot huutavat sanoja mutta
suusi ei niitä kykene muodostamaan ääneksi.
Haluaisit nousta ylös,
mutta kehosi ei tottele.
Ja vaikka sinä kuinka kuntoutuisit,
mikään ei palautuis ennalleen.
Ja vaikka me kuinka rukoiltaisiin
on pahin tulossa vääjäämättä kohti.
Me olemme tässä,sinun vierelläsi.
Kuljemme kanssasi,
loppuun asti.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aika vakava paikka ja vaikeaa. Hieno runo ja hyvä, että sait purettua fiiliksiä runolliseen muotoon. Runoilu auttaa kyllä, kun on vaikeaa. Voimia teille.