Päivä, jolloin tapasin sut,
oli elämäni parhain.
Meistä ei pitäny tulla enempää,
kuin kaverit.
Mulla oli poikaystävä.
Pakostakin,
hymy nousee huulillein, kun vaan mietin,
miten tulin jutteleen sulle.
Tästä kiitos kuuluu ystävälleni,
joka kirjaimellisesti pakotti mut tekeen sen.
Parin päivän päästä, aloimme tutustumaan paremmin.
Silloin ihastuin suhun.
Hymysi, silmäsi, naurusi ja puheesi.
Kaikki se, niin täydellistä.
Mun ois vaan ollu parempi olla hiljaa,
eikä kertoo sulle tunteistain.
Ainakin silloin, tuntui siltä.
Nyt oon vaan onnellinen siitä.
Vaikka, oishan näin voinu käydä muutenkin.
Kaikki mitä tähän asti on tapahtunu,
on vaikeaa älytä,
kaikki tuntuu liijan hyvältä, ollakseen totta.
En ois koskaa uskonu, että oisin sut saanu.
Nyt teen kaikkeni, etten pilaisi tätä.
Oon suhun rakastumas.
Sen illan keskustelut aukasivat silmäni,
tiesin mitä halusin.
Uskalsin tehdä jotain.
Vaikka silti, se on vaikeaa sanoa,
kumpi teki ja mitä.
Vai menikö se vaan,
että molemmat halusivat samaa.
Ei voi tietää.
Pääasia, että asiat näin meni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi