Miks kaikki paska,
aina mulle tapahtuu ?
Miksei kukaan,
voi olla mun tukena just sillo ?
Tätä oloo, ei voi kukaa enää muuttaa.
Kyll mä yksinki pärjään.
Ihan sama mihin tää johtaa.
Ihan sama mitä tulee tapahtuun.
Kerron itselleni,
en tarvii enää ketään uutta rinnalleni,
jos tää tulee loppuun.
Olen pahoillani,
vaikka en niin vaan päästäkään sua meneen,
en usko että voit enää auttaakaan.
Sulla oli mahollisuus,
mutta et tehny tarpeeksi.
Tuntu, et sulle on ihan sama oonko pohjalla.
En usko, et enää voinkaan nousta täältä.
Mun on mahotonta hymyillä,
mahotonta olla iloinen.
Tää on vaan liijan vaikiaa kestää yksin.
Ymmärtäsit jos oisit mun sijassa.
Tää on jo liikaa mullekki kestää.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Näitä samoja ajatuksia on itselläkin. Tunteikas runo.