Unessa

jos minun elämäni uni olisi totta

uskaltaisimmeko me yhdessä
ottaisimmeko hiljaisen tuulen
siipiemme alle
kulkisimmeko meluavan meren rantaviivaa
meille kauniita asioita kuiskaileviin lehtoihin
ottaisitko sinä minua kädestä
että uskaltaisin katsoa merestä paljastuvia vaahtopäitä
ja kuunnella lintujen juovuttavaa kirkumista
tähdettömän tähtitaivaan ja merettömän meren välissä

Uskaltaisitko sinä koskettaa minua juuri siitä kohdan kuin elämä oli hetkeä aikaisemmin koskettanut

osaisitko sinä sittenkään ohjata laivaa juuri siihen satamaan kuin olin aina kuvitellut

En minä ole koskaan uskonut sinun osanneen

unessa oli vain niin mukava olla