Ja niin minä toivoisin
ruskeat peltopyyn siivet
kantaisivat minut
tuonne kauas missä aurinko nousee iltaisin merestä
sinne me purkaisimme pesäpuut itkemällä kehrätyistä
langanpätikistä
ja kirjoittaisime kallioille
vedenpunaisilla maaleilla
ja samaan aikaan olisimme aivan kahdestaan
kaukana
ottaisimme toisiamme kädestä kiinni iltaisin ennen
kuis suuret unipeitteet hitaasti tuudittavat
antavat pimeyden virrata kasvoihin
silmistä sisään
oletko koskaan rakas miettinyt?
miten ihminen haavoittuukaan öisin
antaisivat maailman olla hiljaa
kukat kukkisivat sinisillä liekeillä
ja tähdet tanssisivat hiljaa
hiljaa
hiljaa
meille hassuja tarinoita
me osaisimme rakastaa toisiamme
niinkuin itseämme rakastimme
ja tämä olisi aina totta
älä koskaan herää
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
