Marraskuun illan hämärässä hetkessä,
puiden runkojen näyttäessä lähes mustilta,
alkutalven harmaassa kajossa.
Elämä sirpaleina lattialla,
kuin kissojen pudottaman vaasin
sirujen seassa, unikonpunaista,lemmikinsinistä,
auringonkukankeltaista, välissä varsien hentoa vihreää.
Joukossa kirkasta kristallia, terävinä säröinä,
veden itsetekemiä kuvioita.
Kunpa voisin nuo värit,
näillä elämän kuluttamilla käsillä,
vielä kauniiksi kuvakankaaksi kutoa.
Ja siitä sen langan löytää,
jolla tästä elämälle vahvan tien rakentaisin.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi