Uni on vain valveen vastakohta
ja hengittäminen tekee minusta elävän,
peiliin katsoessani olen persoonaton kuori
Viinilasi kaatuu vaalealle matolle,
mutta ei oman tarinan kultareunuksia kuulu pyyhkiä pois,
ei vaikka niiden aitous olisi epätodennäköistä
Mainoksilla vuoratussa eteisessä nukkuu vieras mies
jonka kainaloon voin käpertyä
ja aamulla hänkin on poissa
Joskus hiljaisuus on maailman kovin ääni,
eikä sen painostavaa kaikua vaimenna mikään,
ihan niin kuin minäkään
en muista olla huutamatta keskellä yötä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienosti kirjoitettu!
Tunnelmassa tuttua minullekin.
Kiitos !