klo: 03.45 lauantai

Runoilija Satunainen

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.11.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Elämälle

Hymyilen

Rakastaen


Satu
 

Niinä aamun hämärinä hetkinä tiesin,
en koskaan enää rakastaisi
samalla tavalla kuin ennen,

lähdöllä, jättämisellä
tavalla joka muuttuu
kuin puista putoava,
kahiseva syyslehti suruissaan.

Olen elänyt kuin syysmyrsky
vaatien, kuohuten, tyyntyen,

antaen
aivan kaiken itsestäni,

rakkauteen
hymyyn
hyväilyyn,

kaiken ja
jäljellä olevan ajan.

En koskaan enää rakastaisi
samalla tavalla kuin ennen,

en vähempää, enempää


vain itseni verran.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

voi, tuo on juuri se aika kun olen aamulenkilläni, yön jälkeen, joskus rakastaessani juuri kuvaamasi kaltaiset tunnelmat olivatkin tosia, ajattelen olitko sinä se jonka hän otti jälkeeni, niin samantyyppisiä ajatuksia sen suhteen jälkeen tunsin, ja todella tuo kellonaika, hän oli mustis minun aamuyönlenkeilleni, mutta kun on lasten takia vuosikausia juossut silloin, hieno surullinenkin runo mutta kuitenkin vahvasti sen olet runoksi sanoittanut

Puhutteleva, vahva runo.

Tässä oli "munaa"... kertakaikkiaan. Elämänmakuinen, vahva ja tulkinnallinen!

Sanomattoman voimakas.
Tykkään tästä.
Ja hyvää syntymäpäivää :)

 

Käyttäjän kaikki runot