Rakkaus mukanani,
vaikka lähtöni,
joka varmasti tuo valovuosien
yksinäisyyden,
avaa myös hiljaa ovia,
uusia mahdollisuuksia itseeni.
Olen yksin, niin yksin.
Rakkauden varjot, jotka askeleitani
seuraavat, himmenevät aikanaan
ja mielessäni käy,
miten rohkeaa on yhä rakastaa ja
kaivata sitä, jonka jo taakseen on jättänyt.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Satunainen | Nimetön | 11.4.2012 | 3 | Runo |
| Satunainen | Menneen jälkeeen | 14.9.2010 | 6 | Runo |
| Satunainen | Ilman sinua en olisi onnellinen | 4.1.2008 | 14 | Runo |
| Satunainen | klo: 03.45 lauantai | 12.10.2007 | 4 | Runo |
| Satunainen | Onnellinen | 5.1.2007 | 9 | Runo |
| Satunainen | Aina jostainpäin puhaltaa kuuma tuuli | 17.8.2006 | 9 | Runo |
| Satunainen | Rakkauden yksinäisyys | 11.8.2006 | 3 | Runo |
| Satunainen | Rakkauden muisto sattuu yksinäisen sydämeen | 24.2.2006 | 10 | Runo |
| Satunainen | Miten rakastinkaan sinua | 24.1.2006 | 6 | Runo |
| Satunainen | Minne ikinä kuljenkin, niin | 27.12.2005 | 6 | Runo |
Kommentit
Kyllähän siinä rohkea on oltava. Mietin vain, miksi lähteä jos rakastaa? No, ehkä siihen löytyy useitakin syitä.
Rakkaus on mukana aina minullakin ja sydämeni on yksin.
Kirjoitat kaipaavasta rakkaudesta kauniin, jopa hellin sanoin, tuoden runon kuitenkin lukijansa luokse, eteen, jolloin se on luettava ja kohdattava tunne sellaisena kuin se on.
Ehkä se sattuu jopa minuunkin tätä lukiessani, mutta se on vain merkki siitä, että osaat sen, mitä teet. Pidän valtavasti. :)
Todella ihanasti kirjotettu! Täydellinen runo=) ja niin totta.
se on rohkeaa mutta samalla tuskallista rakastaa taaksejäänyttä....toisaalta, joskus menetetystä rakkaudesta ei halua luopua ja kiinnipitäminenkin on lohtua...
Kyllä Suomen kieli on kaunis.
Upeaa kerrontaa. Tämä on
runokuvia elämästä.
Kiitos sanoista halauksella Esa
Kiitos runostasi, se antoi rohkeutta lähtööni.