Vuodenaikojen vaihtuessa
olit liikaa olemassa,
olit liian lähellä,
lakastuvien liljojen lehdillä.
Herätit hentoisen hengettären,
hellän hiljaisen huolen,
sumuisen sateisen sinikellon,
surua sairastavan sydämen.
Ollut et
koskaan kovin kaukana,
kämmenmittaa kauempana,
kunnes katosit kokonaan,
katosit kovin kauas.
Tuolloin tummumaan,
tähtöses taipui,
vain tummumaan,
sittenkään ei sammumaan,
nyt se sarastaa,
sarastaa sateenkin jälkeen.
Selite:
Sun nimes on yhä mun pahvisydämessä, <br>
eikä se ikävä ehkä koskaan hellitä,<br>
mutta silti, kaikesta huolimatta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihanan soljuvat sanavalinnat.
suomea parhaimmillaan :)
kyllä ulkomaalaiset huokaisisivat pehmeistä vokaaleista ja konsonanteista.
Näihin sanoihin rakastuin.
KAUNISTA ! Ei voi muuta sanoa, ihana.
UPEA
todella hieno ja kaunis, surun seasta täytyy löytää tiensä eteenpäin, se ikävä ei ehkä hellitä mutta ei pidä unohtaa itseään, sinä sentään hengität yhä.
"surua sairastavan sydämen."
<3
"sarastaa sateenkin jälkeen."
<3