Yhä toisinaan
ikävä
yksinäistä öisin valvottaa,
muistot
tuovat surun silmäkulmaan,
rakkaus
saa sydämen uudelleen hajoamaan.
Mutta Sinä olet niin kaunis
vihreillä satulaitumilla
niin kaunis
syvien muistojen maalla
niin kaunis
tanssiessasi sydämeni valkokankaalla .
Sillä olet aina
kanssani,
turvaamassa tieni
takanani,
varmistamassa polun
edessäni,
rakastavana enkelinä
sisimmässäni.
Olet vain niin kaunis,
enkelisiipinen ystäväni .
Selite:
Niin paljon hiljaista ikävää<br>
on jäänyt sydämeen,<br>
siihen samaan, <br>
johon olet jäänyt elämään. :'( <br>
<br><br>
<i>S.C 11.2.2004 †</i>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella herkkä ja koskettavaa.
Sanattomaksi saa...
Suru ja ikävä on puettu niin kauniisti sanoiksi. Koskettava ja kaunis runo.
Koskettavaa ja haikeaa.