Minulla on suru,
on lintuni pudonnut puusta.
Lehdet tilalla villojen vain,
se viimeinen vesa
mieheni, vierailla mailla.
Ne maat ovat kaukana
mun ulottumattomissain,
vaan joku päivä seilaan mä sinne,
silloin linnunpoikani kera vain saan
olla jälleen miestäni vailla.
Selite:
Ihmisistä, jotka eivät koskaan kosketa. Henkisesti
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
