Elämästä

Minä en tiedä paikkaani,
sieluni etsii kotia.
Eksyneenä hukun naakkaparveen,
sydämeni vartijoihin.

Anna anteeksi, äiti!
Ei se ole sinun vikasi,
tämä ei tullut perintönäsi.

Kuka oletkaan,
koska tuletkaan.
Auta minua pelastamaan itseni.

Jos saisin taas kerran
koskettaa kaltaistani.
Tuntea maailman tuskan
jaettuna kanssasi.
Voisimme kohdata kaiken sen ahdistuksen
yhdessä.

Emme me eläisi ikuisesti,
tekisimme kaikesta vain
vähän helpompaa.