Satu kukkasesta

Olit kukka joka loisti värillään
kateelliset vain kasvoivat erillään
ystäviä sinulla oli
kauniita nekin niin moni
Vaan katkeruus vallan vei
loistanut värisi enää ei
kateelliset iloitsivat
ystävät unohtivat

Heräsi kukkanen aamulla uudelleen
olivat ystävät kerääntyneet ympärilleen
Ei ymmärtänyt lain
hänhän ruma oli vain
Ystävät sen kertoivat
ovat värit jälleen eloisat
Katkerat nuo taas ilkkuivat
kateudesta loistivat

Vaan kukka ei enää ollut ennallaan
värit loisti, muttei ystäviä rinnallaan
hän ajatteli
ei halunnut pettureita luokseen
vaikka olisivat tehneet nyt vaikka mitä hänen vuokseen

Onneksi joku hänet poimi pian
muista löysi vain vian
ja talloi
nyt seisoo maljakossaan ylväänä kaunis kukka
missä ovat muut?
petturit perii hukka