Iltapäivän auringon valo
valuu laiskasti yli kaupungin.
Kipuaa ikkunani taakse
ja ponnistaa karmin yli,
putoaa pöydälleni ja jatkaa matkaansa,
kohti minua.
Se hyökkää sisään silmistäni,
korvistani, suustani ja ihoni huokosista.
Repii tiensä kudosteni läpi,
kohti sydäntä.
Myrkylle ei ole enää tilaa.
Se tihkuu sydämen kärjestä mahalaukkuun,
joka napsahtaa kiinni
ja pakataan seuraavaan lähtevään junaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
