Me etsitään aina jotain,
se on jotain onnellista, jotain lisää
ja se kasvaa Joksikin Suureksi
meidän päässä.
Mulle sanottiin: rokkarit kuolee nuorina
(kaksikymmentä kahdeksan on näkymätön raja)
mutta mitä tapahtuu siivettömälle?
Entä jos mä etsinkin vain viimeisiä
sanoja surulliselle, tai
Suurta Mahdollisuutta elää uudestaan
kadotettu hetki, jolloin pudotin hymyni
naapuritalon kellariin.
Mitkä ovat mun viimeiset sanani?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi