kaksitoista

Mä olen niin hiljaa,
(ja musta tuli se lapsi vuosien takaa)

kun mä katson kuinka sä kaadat viskiä lasiin.

Musiikki; se huutaa vasten
kasvoja ja tempoo mukaan tanssiin,
pyöri, pyöri, pyörryttää

kun
mä
putoan
taas sinne
kauas hiljaiseen

kauneuteen.

Haurauteen jossa äänet eivät
kovene enää, (ei enää tänään)

sä et puhu itseksesi,

mä haluan sut takaisin.

Ja mä itken koska,
mä en halua nähdä tätä.