yhdeksäntoista (minuuttia aamuyöstä)

Runoilija nnyada

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 14.4.2010
Viimeksi paikalla: 20.6.2023 0:25

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

 

minä yritin unohtaa sinut
(kipuni, rakkauteni, itseni)

tänään;

kadota väärinkirjoitettujen sanojen viidakkoon
piirtää kyynertaipeisiin jotain kuolematonta
nauraa itkun päälle, alle ja väliin

hukuttaa;

hänet basson maaniseen rytmiin
nauraa tai hymyillä ja päästää irti hetkestä

savua huulilla ja väsynyttä liikehdintää,
en ole hän mutta minä piilotin menetyksen pelkoni
shotteja polttamaan sanomattomat sanat
-- (ne, jotka ehtivät jo kielen päälle)

välkkyvissä valoissa liikkeet vääristyvät
ja lopulta aamuyöstä tuntuu kuin se yksi
(siinä vieressä) olisi jotain

todellista;

seuraava aamu paljastaa,
kuinka enkeli kävi kuiskimassa korvaan
ja raajat rikkinäisinä sementissä

minä koetan pitää kiinni tästä hetkestä
olinko jo kastamassa varpaitani Styxin
mustaan veteen?

Kuolemantoivetta ja sinua
paossa.

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Viihdyttävää tekstiä
 

Käyttäjän kaikki runot