Me tiedetään jo, kuinka aika kultaa muistot.
Kahdenkymmenenneljän karaatin kullalla,
ja aamuauringon säteillä.
Kuinka maailman suurimmallekin vihalle vain nauretaan,
näin jälkeenpäin.
Joskus me muistellaan vienosti hymyillen,
muttei hiiskahdeta sanaakaan.
Sanathan rikkoisivat täydellisen kuvan.
Ja joskus sanot itsekin, ettet tiedä miksi hymyilet.
Sinähän
vannoit ettet ikinä anna anteeksi.
Mutta me ollaan vähintään kihloissa!
Meidät on kahlittu ikuisuuden symbolilla yhteen.
On lupa suuttua
ja velvollisuus antaa anteeksi.
Niin muistakin sitten se,
eikä ole mitään muuta tärkeämpää.
Selite:
Lora tietää. :]
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
''Ja joskus sanot itsekin, ettet tiedä miksi hymyilet.
Sinähän
vannoit ettet ikinä anna anteeksi.
Mutta me ollaan vähintään kihloissa!
Meidät on kahlittu ikuisuuden symbolilla yhteen.
On lupa suuttua
ja velvollisuus antaa anteeksi.
Niin muistakin sitten se,
eikä ole mitään muuta tärkeämpää.''
vau :-) !