Uskonko?
Olohuoneessa sekasorto
hämmennys kasvollani
järkyttynyt olen
kelaan tapahtunutta
Iskut, kuristuksia
kipua
hyökkäys yllätyksenä
ymmärtänyt en
miksi?
Pikkuhaavoja ihollani
kaulassa
olkapäissä mustelmia
uhkaukset kaikuu
korvillani vielä
Yö muuttui aamuksi
aurinko paistaa ihanasti
ulkona kauneutta on
sisälläni ei
kipua mahassani
Likainen olo
yritän ymmärtää
hänen tekoa
väkivaltaa
mua kohtaan
En pysty
en usko
että
enää pystyn
ymmärtämään
hänen tekoa
Peittelen häpeääni
yritän
saada vaatteet
ehjiksi
en pysty
en usko
enää
että
pystyn
Väkivalta
tuhosi
uskoni
rakkauteen
En pysty
en usko
että saisin
enää
hellyyttä
elämääni
se auttais
saamaan
elämäni
takaisin jos
joku
rakastaisi
mua
kun sellanen olen
mut
uskonko?
Se taitaa
olla
harhaa
uskonko?
Selite:
Tämä runon kirjoittaminen on ollut tuskaista ja vaikeata sillä sen väkivalta oli jättäny minuun syvät arvet yli vuosi on tämä tapahtunu
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavan rehellinen runo karusta väkivallan maailmasta. Eivät ne sisäiset arvet helposti unohdu vaikka ulkoiset haavat parantuukin. Hyvä että kirjoittamalla pystyt tunteitasi purkamaan.