Merenkulkija minussa

1

Muistan sinut jostakin sieltä

meren syntymästä

ensimmäisistä jalanjäljistä hiekalla

taivaanrannan hehkuvista pilvistä.



                                          Sateesta. 40 päivää ja 40 yötä. Ehkä. En muista.

                                          Saimmeko siivet?

2

Latviasta etelään
kultaisena hehkuva tasanko
vuoret sulkevat huulensa sen ympärille.


                            Unessa, unen etelässä unikkojen hehkuva peitto,
                                    kahlaat meressä, kalat näykkivät polviasi,
                                           varpaidesi alla merenviljaa.


Päivän korkeudessa linnut ja parvet sukeltavat pilviä,
tahtoisin keinua edestakaisin niin kuin lapsena
kun oli vain hetki, ei sen varjoa, kun
oli vain.


                                                         Nyt kivet tarttuvat kenkiin, kulkeutuvat sisälle,
                                                             pistävät jalkapohjien nahkaa, kirpaisun
                                                                  neula, terävä ja säälimätön.

3

Merenkulkija minussa kuivuu talvisin

kuin seinälle ripustettu verkko, mutta

solut muistavat meren tuoksun:

hiukan suolaa, pieniä kaloja, simpukkaa

ja meduusoita.




                                              Kevät herättää minut, kun rannan kivet alkavat

                                                       kukkia aaltoja vasten.

©2025