Hei heleijaa hei heleijaa hei heleijaa hei

10 Nuppu

Olen vaeltanut läpi tulisten helvettien ja laaksojen syvyyksien, 

katsellut tähtiä taivailta, joita moni ei tule koskaan näkemään, 

olen hengittänyt keuhkoihini jokaista mahdollista vuodenaikaa, 

unelmoinut ajasta, joka palaisi kaiken alkuun, 

nousisi haudastaan kuin nuppu, jota emme voisi tuhota.



Kasvoni ovat ahavoituneet, nimeni unohtunut niin monilta

huulilta, etten kykene niitä enää edes laskemaan, silti

sydämessäni sykkii muisto kaukaisen kevään hanamista - 


sinusta.

11 Punainen matto

Airo leikkaa veden syvyyttä, hankainten narina,

kuivuneen kirsikankukan terälehti viiltää sydämestä palasia

syöttääkseen ne ajan jumalille, puitten lehdillä

kesän veri värjää syksyä talventulolle punaiseksi matoksi, 

veneen kokka vuolee aalloista lastujen mattoa.




Kannan vuosia sylissäni kuin kerälle kiertynyttä kissaa,

jonka kehräykselle korvani ovat jo kuurot,

sormeni kykenevät vielä pitelemään terää, jonka 

kärjessä uinuu matkani mitta.



Jonakin päivänä, tiedän, se tulee värjäytymään omasta verestäni.

12 Kertaalleen lävistetty

Kun sydän on kerran lävistetty,

ei sitä voi lävistää enää toista kertaa - 

kertaalleen kuollut ei voi enää kuolla, vain hengittää.




Taivas on tänään kirkas, tähdet pudonneet matalalle,

horisontin takaa pian nousevassa auringossa uinuu sateen aura.


Uneni ovat sakeita kuin ensilumen verho, annan niiden kääriä haavani umpeen.

13 Heitetty kivi, leijaileva höyhen

Me saatamme elää elämämme

kivinä tai höyheninä - 

kummatkin putoavat lopulta alas.



Kumpi sinä olit, kumpi olin minä

ja onko sateella tai sateella eroa katsoi niitä läheltä tai kaukaa;

miten samalla tapaa leijailevatkaan kirsikankukkien terälehdet puista 

kuin ensilumen höytyvät pilvistä.

14 Haarniska

Valo saa tomun leikkiin, aikaisen aamun aurinko,

hetken aikaa on hiljaista ennen kuin äänet karkaavat yön kieleltä.


Olen oppinut sulkemaan haarniskani, nitomaan

sen kiinni solmu solmulta, astumaan sen sisään

kuin linnoitukseen,

silti siinä on aina ja ikuisesti yksi aukko, yksi sokea piste - 



kankaaseen painuneet

kuivatun kirsikankukan värit, joita

kannan sydäntäni vasten.

15 Näky

Ymmärrän nyt, että kauan sitten

Thermoloksen seitsemännessä kuussa

katselin omaa itseäni rukoilemassa

tietäen viimeisen henkäykseni

olevan tulossa;



minä olin tuo samurai, jonka hiukset hulmusivat

tuulessa hänen riisuessaan kypäränsä, minä olin

tuo samurai, joka tiesi miekkansa paljastaessaan

sen värjäytyvän omasta verestään.




En enää pelkää kuolemaani - 

olenhan jo kertaalleen sen nähnyt.

16 Sinä tulet valossa

Lopulta - 

kaikki tulee kiertymään yhteen,

sinä tulet valossa; metsäjänis, napakettu,

musta jää, kauris, kirsikankukan terälehti.





Kaikki tarinat, kaikki sanat sinusta sinusta sinuun,

sydämeni palaset ajan jumalille syötetyt, 

terän kielellä veren henki, vuodenaikojen kauneus,


viimeinen, ja ensimmäinen hanami~

©2025