Tietymättömille teille

1
Volga virtaa, virtaa se,
Uralin pihlajat kantavat marjojaan,
maammoset murusia esiliinojensa poimusissa.

         Jevgeni on hukannut karvalakkinsa, ehkä Volga vei sen,
ehkä se ajelehti kotvasen, tarttui sitten joenlaitaan, josta kärppä
sen pesäksi poikasilleen, susi surman suuhun tai ehkä se vain jäi
teille tietymättömille, tietymättömille teille.

2
Taukopaikalla aletaan kokkosille,
Iisakin mehulingossa kirkasta kauraa,
jätkänhumppa raikaa joutsenilta 

                  viimeiset 
                         sulat.


Kaislikko suhisee ruuhenpohjaan rei’än,
nyt on, istuttava aloilleen, 
annettava ajan paikata.

3
Tekisi mieli hiipiä tuulen alta sihtiin,
loistaa hetkenaurinkona, liueta sitten
varjoihin, antaa sudenhetkelle se,
mikä sudenhetkelle kuuluu.

                Ulvoa kuuta ja kaluta luita, kaluta putipuhtaaksi
                    kaikki se niihin kuivunut liha.

4
Tähtitaivaita niin vaikea tulkita,
katoavan valon rytmiä,
sammuneiden tähtien pilkkeitä,
ohikiitävien meteorien laukkaa.

           Parempi siis kääriytyä riippumattoonsa ja antaa
               tähtitaivaan olla niin kuin se on - 

alati muuttuvainen,
          alati pysymätön,
                  alati liikkeessään.


Hiekanjyväsenä kaikkeuden seassa onnellinen minäkin.

5
Sillit suolaan,
      portaat ylös,
         liukumäkeä alas

karuselliin, siinä sitä sitten pyöriessään miettii:

- Mikä eläin tuo oikein on?

6
Riisinbongaaja siirtynyt ajasta ikuisuuteen,
taivaasta sataa märkiä rättejä hämärän kasvoille,
metsä tummuu näkyvistä, laivat satamasta,
suola velloo teillä.

                        Laihoja ovat nämä nuudelit, laihoja
                           kuin matoset maan.

 

 ©2025