Pala taivasta

1

suljetussa huoneessa öiden makeus/ pala taivasta on pudonnut tänne /

luonut tulipalon / joka syö kaikki harmaan sävyt /

teen inventaariota / luon portaikkoa auringonpaisteeseen /

pitelen kädessäni sudenkorentoa / pilvettömän taivaan peltoa /

sokkokuvaa perhosesta / joka käveli rautaovista sisään /

puhkesi unikoksi / ja kipinöi /




Läsnäolo on neljäkymmentä askelta kämmeniltäni etelään.

Kukkuloiden sitruunapuut lepäävät sinisessä raukeudessa.

Meren hellä profiili. Sinä.

Salattu polku.

Pupilli valossa.

Teriö. Kukka.

Alkuräjähdys, joka on jäänyt leijailemaan karnevaalien jälkeiselle aukiolle.




petaamattomassa sängyssä polkuja tuulen alle / painaumia kehojen mutkista/

saarekkeita / naurua / syvää naurua / unettomuuden surinaa /

ja kasvot / jotka suudeltu /





Täällä lasketaan minuutteja vain taaksepäin. Kuita. Ja hartsia.




2

löytää itsensä / jokaisesta tapahtuvasta sekunnista /

tuulenvire heilauttaa verhon lievettä / hengityksen perhosessa valo/

olen matkannut tänne kaukaa / hämärästä / säröjen luota /

oppiakseni sinun hengityksesi /





Käytetyn junalipun taitteessa Italian auringon päivettämä runo.

Viinitarhojen tuoksua. Sitruunoita. Kukkuloiden hehkuvaa oranssia.

Ja hiukan nälkää ja janoa.




syntyä uudelleen / käsien alla / sormien oliivilehdossa /

syntyä kartaksi / johon saa eksyä / löytää nimensä sävyt /

piilotetun elämänkertansa taskut / muistaa olevansa osa /

kaikkeutta / ja tätä hetkeä /




Ehkä tämä on alkemiaa lainausmerkeillä – tai ilman.

 


 ©2025