Keltainen siitepölyverho
sirotteli ympäriinsä kirkkauden,
joka täytti halkeamat
minussa ja seinäpinnoissa.
Valo riisui maailman paljaaksi
ja kertoi salaisuudet ääneen.
Ei ollut enää varjoja,
joihin niitä piilottaa.
Unettomien öiden väripaletista poimittiin
sävyt ja valöörit
vain silmän alusiin,
sillä sielu oli kirkastumaan päin.
Syksyn kynnyksellä on
kuolleita kärpäsiä ja jakardikudottu esirippu
ikkunassa
kahden maailman välissä.
Me olemme täällä ja
valoton tyhjiö siellä,
mistä kaikki 5500 kelviniä
ovat imeytyneet sinuun ja minuun.
Katso, me hohdamme.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
