Blekviva

Silloin ikkunassa oli keltainen siitepölyverho, jonka lävitse
sirottui ympäriinsä jauhomainen kirkkaus.
Valo paljasti halkeamat seinäpinnoissa
ja minussa.

Yöt olivat yöttömiä
ja todellisuus niin alaston
sen julkean kajon edessä,
joka kertoi salaisuudet ääneen.
Ei ollut enää varjoja,
joihin niitä piilottaa.

Unettomien öiden väripaletista poimituilla sävyillä
oli maalattu vain silmän aluset ja pieni siivu sielusta.
Yin ja yang olivat tasapainossa,
kun kaikki varjot eivät olleet valkoisia.

Nyt jakardikudottu esirippu seisoo muurina
meidän ja ulkomaailman välillä.
Ikkunan takana on tyhjiö,
josta kaikki 5500 kelviniä on imeytynyt sinuun ja minuun.

Katso, me hohdamme.