Haavoittuneeseen mieleen paholainen alttariaan hiljakseen rakentanut
Haaremiinsa sielus tänään halajaa
Vaimoksi viikatemiehen
Sukulaiseksi vihtahousun
Kyyneltes kastelema kivilattia
Muistoja jalkojes alla
Epäusko kauneuttasi alttarille taluttaa haavojas suolaten
Valheilla hennot luusi katkoen
”Hän tuskasi lopettaa,
Tahdot kai tanssimaan
Valssia keinumaan,
tänään jo nauttimaan”
Korvaas käheästi kujertaa
Koetut vääryydet kutsuvieraina
pakkoavioliittoasi seuraa
Onnellisena, ylpeänä kasvattamastaan
Pahuuden sukukokous ensimmäinen..
Halusi haluta
mitään, tukehtui
varjoon ymmärtämättömyyden
Sokeuden lopputyö,
Laudatur
Kenelläkään tätä vastaan?
Viikatemies suudelmaansa odottaa
Naurun hetken,
odottamaton halkaisee
”Minulla on!” nousee tunnistamaton kuokkavieras
puhumaan..
”Nimeni on tulevaisuus. Älä tänään,
älä koskaan sano tahdon! Sä usko
sydämeesi. Olen pahoillani
lapseni, tulen luoksesi aina vasta huomenna
oikeaksi elämääsi korjaten. Se mitä vähän aina tuon, on unelmasi,
tänään..
Ja saapuivat paikalle myöhässä serkut
Voima, toivo, hellyys, lämpö, ymmärrys,
muut ulkona odottaen. Kertoen, olivat sinut pimeässä kadottaneet. Alttarilta pois kantaen..
Maailma ei olis ollut enää sama
Muistuttaen..
Huomenna nimesihän on..
Rakkaus!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava runo.