Phaidros

Runoilija hourekuljetin

mies
Julkaistu:
122
Liittynyt: 11.10.2024
Viimeksi paikalla: 31.7.2025 14:44

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

404

poem not found
 



Kuljen auringon kanssa.
Näen sen mykät oksat, sormien vapinan lähdön hetkellä.
Kuivuus taittaa niskaa nuorelta janalta.

Aurinko on tavattoman vanha
ja sulaa
jäätikön nopeudella.

Se istuu hievahtamatta,
prässää turvonneisiin ikeniinsä yhtä kruunua lisää.

Tunnen
kuinka kiteet sinkoilevat lasikuoren rikkoutuessa.
Tavut murtuvat maatuvien lehtien väreissä.

Edes ovi ei tiedä,
kummalla puolella meidän pitäisi olla seuraavaksi.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno ja maalauksellinen runo. Erityisesti toinen säe sai kylmät väreet selkäpiihin. 
Jännä, runollinen. 
Tämä laittaa älynystyrät töihin kunnolla. Hienoa, mystistä ilmaisua, jota ei voi sivuuttaa olankohautuksella. Tulkintoja tälle runolle on varmasti vähintään yhtä monta kuin sillä on lukijoitakin, ellei enemmänkin. Viimeisen rivin "kummalla puolella" jää vaivaamaan; mitä ne puolet oikein ovat. Sangen onnistunut kokonaisuus!
Hienoja tunteiden kontrasteja tässä tekstissä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot