Sillat vaikenevat
pitääkseen salassa moninaiset nimensä.
Suusta suuhun he nälkiintyvät.
Heidän suitsukkeensa ja mirhansa rientävät ohi
eikä kukaan ehdi nielaista niitä.
Miksipä meidänkään pitäisi?
Räkätimme palmunlehdillenne jo ennen syntymäämme.
Tuskinpa meistä on nimeksikään
kun suhmuroimme tiemme majataloon
uutta kuolemaa palvomaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Runo kokonaisuudessaan mukaansa tempaava, kiitos tästä <3
Sivut