Unhola

Kirjaudun taivaalle
laskeakseni tavuja tyhjässä ohjaamossa.
Kapseli täyttyy tukkoisesta mylvinnästä.

Kellun jaetussa linnunpelättimessä.
Sulkeiset alkavat
kullatuilla silueteilla kalvolla.
Aave kannattelee uistimia, joita ei voi olla olemassa.

Olen ennenkin takonut ryijyä mutten koskaan tällaista.

Ripustan kullantuojan avaimeksi kaulaan,
jotta näyttäisin asutulta.
Näen kuinka peili horisontissa
pörhistelee minulle komeaa turkkiaan.

Kyyhkyläinen jää haaviin,
ilahtuu, avaa haaransa,

                tahtoisi uida ulos kauttani.

Vain tämä kerran jäädyn vuoksesi.
Kuljen osastolta toiselle
paraatikenttien huutojen suihkutessa kanavastani.