Uusi aamu, toive paremmasta.
Valo siivilöityy puiden lomasta
aamuauringon valaistessa polkuani.
Olla onnellinen.
Onko realistinen toive se
surun kyynelien vallatessa poskipääni.
Miettien, toivoen, haaveillen
itsepäistä tahdonvoimaa uhkuen.
Kuljen polkuni päähän reippain askelin.
Tahdon näyttää Sinulle sen
minkä haluat nähdäkin.
Sen, mikä Sinun onnesi saa kukoistamaan.
Minä kyllä pärjään.
Minä selviän - niinkuin aina.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Toiveikkaan Vahva tunne runossasi.
Pidin, Paljon.