Kadulla paistetaan vohveleita
on lämmin.
Ostin kojusta suklaakakkua
ja katsoin kun ihmisvirta liikkui ohitseni.
Vanha mies, joka puhui itsekseen
ja pariskunta käsikkäin.
Kakku oli makea.
Olin suunnitellut elämää,
vaikkei se koskaan kannata, sanotaan.
Enää en tiennyt minne jalkani laskea.
Oli koti meren takana
ja toisaalta tämä vohvelintuoksuinen katu.
Olivat lämpimät aallot ja kuitenkin
tämän kaupungin matalat harjakatot.
Muutama väärä
ja liian monta oikeaa.
Ja sitten olit sinä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi