Taas silmät syvänsiniset
vangitsevat tytön katseen,
ei silmiään irti saa,
vaikka tahtoisi vaan kääntää pois pään
ja unohtaa.
Kotona luokkakuvaa katsoo tyttö,
ei katsettaan saa irti hänestä,
joka unissakin valvottaa,
antaa katseen vaeltaa
silmästä silmään,
aina uudestaan ja uudestaan.
Aikaa kuluu,
ja luokkakuva unohtuu,
niinkuin tyttökin.
Kunnes taas unissaan tyttö palaa
koulun pulpettiin,
niihin katseisiin,
joista pääse ei koskaan pakoon,
vaan jälleen kohtaa ne silmät,
syvän siniset
ja taas niiden vangiksi jää.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
