Minä näen läpi
noiden tummien silmien,
jotka ovat jo nähneet kaiken,
liikaa.
Minä näen tuossa lapsessa kauneuden,
joka on kauniimpaa,
kuin kasvot enkelien.
Varjoissa kulkee,
sokeana valosta.
Tuntien vihan,
ei lämpöä, rakkautta.
Ja kun hän kuolee kaupungin valoissa,
korkean kerrostalon varjoissa
te vasta silloin,
näette katsoa.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Niinkuin ennen | Saanhan sanoa | 27.9.2010 | 4 | Runo |
| Niinkuin ennen | Sillä tiedän että | 17.6.2008 | 2 | Runo |
| Niinkuin ennen | En minä edes tiedä, kelle puhun | 2.10.2007 | 1 | Runo |
| Niinkuin ennen | Mutta enää en itke | 6.4.2007 | 0 | Runo |
| Niinkuin ennen | Nimetön | 11.3.2007 | 4 | Runo |
| Niinkuin ennen | Taas jalat liian tukevasti kiinni maassa | 25.2.2007 | 7 | Runo |
| Niinkuin ennen | Nainen, joka ei kertonut nimeään | 15.1.2007 | 3 | Runo |
| Niinkuin ennen | Nimetön | 11.11.2006 | 3 | Runo |
| Niinkuin ennen | Epätoivoisia tarinoita | 7.11.2006 | 1 | Runo |
| Niinkuin ennen | Varjoenkeli | 27.4.2006 | 1 | Runo |
Kommentit
Tämä kolahti, toi minut itseni mieleen jotenkin liian elävästi. Ei kai kukaan voi ymmärtää ihmistä, joka on kokenut hyvin paljon, jos ei itse ole elämän kovuutta kokenut. Tämä runo kulkee hyvin eteenpäin, rytmikkäästi.