Nimetön

Runoilija Niinkuin ennen

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 12.4.2004
Viimeksi paikalla: 6.5.2020 1:03

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

''Sellainen hänen sielunsa oikeasti oli, mutta nyt se oli kuohilas, pelkkä köntti rapautunutta kiveä ja ruostetta, ja se väitti hiljaisella mutta sitkeällä äänellä kaikkea vastaan, teki asioista häpeällisiä ja pahoja ja rumia, eikä se yksinkertaisesti sallinut hänen olla hyvä''
 

Näinä päivinä hän on ollut itkuinen ja tuntenut itsensä turmeltuneeksi.
Minä sanon ''Älä huoli, kesä muuttaa ihmisiä.''
Kun hän laittaa tupakan sormiensa väliin
se tärisee käsiensä värinästä.

Hän pelkää tulevaisuuden murskaavan unelmia, menestystarinoita hänen mielikuvissaan.
(Niissä hän on tähti eikä kukaan ikinä kuole. Niissä ihmiset itkevät hänen vuokseen ja hän on kaunis.)



Hänen päässään liikkuvat kysymykset, kysymykset ihmisistä joille hän lakkasi kelpaamasta.

Ja hän miettii silloin, milloin kaikki meni vikaan,
milloin hän astui harhaan.

(Hän on jo lakannut toivomasta, että huomenna kaikki on paremmin, että koskaan mikään on paremmin.)

Selite: 
Tässä olen minä, jokaisessa lauseessa minä
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno!

tämä on aivan loistava.<3
pidin todella kovasti ja laitoin suosikkeihin.

aivan loistavasti kerrottu, löydän tästä ehkä hieman itseänikin. Suosikkeihin ehdottomasti.

 

Käyttäjän kaikki runot