En minä edes tiedä, kelle puhun

Runoilija Niinkuin ennen

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 12.4.2004
Viimeksi paikalla: 6.5.2020 1:03

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

''Sellainen hänen sielunsa oikeasti oli, mutta nyt se oli kuohilas, pelkkä köntti rapautunutta kiveä ja ruostetta, ja se väitti hiljaisella mutta sitkeällä äänellä kaikkea vastaan, teki asioista häpeällisiä ja pahoja ja rumia, eikä se yksinkertaisesti sallinut hänen olla hyvä''
 

''Rappioelämää''
ja minä puristan tupakkaa sormieni välissä,
ajattelen
mitä en saisi.
Ajatus harhailee,
(sinä puhut runoudesta, sinun runoissasi on aina paljon
kuolemaa)

Ja kun en tiedä mitä sanoa,
sinä keksit siihen jonkun, siihen tyhjään kohtaan puheessani,
sinä täydennät sitä.

Me tartumme kaljapulloihimme samanaikaisesti, ja minä kuulen jostain lapsen naurua,
''syksy tulee'', ja minä alan pelätä kuolemaa.
(jos käy niinkuin helluntalaiset saarnaavat,
minä en pääse taivaaseen.
)

Selite: 
kyllä minä ehkä oikeasti tiedän.
Kategoria: 
 

Kommentit

En oikeen osaa päättää oliko tämä onnellinen vaiko haikea runo, minulle ehkä kumpaakin. elämänmakuista

 

Käyttäjän kaikki runot