''Miksi et kuunnellut heitä'',
hän sanoo sormissaan tupakka ja äänessään käheyttä,
''Kun he sanoivat että ihminen on aina viime kädessä yksin.''
Minä tuijotan varpaisiini,
minä olen aivan hiljaa. Minä en halua myöntää
että ensimmäistä kertaa,
minä en tiedä.
''Minä tiedän mikä sinä halusit olla'',
hänellä on äänessään ristiriitaisuutta,
hän katselee horisonttiin, ei minuun,
hän ei ikinä katso silmiin.
Minä tiedän itsekin, mikä minä halusin olla. Kulkurinainen, se joka ei välitä.
''Halusit olla sellainen tyttö niissä lauluissa. Sellainen vähän särkynyt ja epätasapainoinen. Sinä halusit olla yksi onneton tarina jonkun miehen muistelmissa.''
Hän ei katso minua silmiin. Hän painaa savukkeensa parvekkeen kaiteeseen,
ja sitten on poissa.
Hän, joka on aina oikeassa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
O.o
tää on tosi hyvä
suosikit--->
vau. Ei hirveän runollinen, mutta hyvän tarinan kertoo. pidän
aika jännä omalla tavallaan, ihan positiivisessa mielessä siis